Lukuisista musiikkiprojekteista, kuten Don Johnson Big Bandista ja Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -yhtyeestä tunnettu muusikko Tommy Lindgren muistelee edelleen lämmöllä vaihtovuottaan Yhdysvalloissa, jonne lähti isänsä ja siskonsa jalanjäljissä vuonna 1994.
Vuosi rannikolla muun muassa laajensi Tommyn musiikkimakua merkittävästi ja koulun kerhon innoittamana hän päätyi useiksi vuoksi työskentelemään ihmisoikeusjärjestö Amnestylle. Vuoden aikana kehittynyt kielitaito oli osasyy siihen, että Tommy alkoi tehdä musiikkia englanniksi Suomeen palattuaan ja pian syntyikin Don Johnson Big Band.
Lindgren kasvoi Helsingin Kulosaaressa, mutta kokee vanhempiensa kotikaupungin Hangon enemmän henkiseksi kodikseen. Tommya naurattaa, kun häneltä kysyy, pitääkö hän itseään stereotyyppisena suomalaisena. “En, mutta toisaalta millainen on stereotyyppinen suomalainen? Jos ajattelee sellaista, että ollaan jäyhiä, hiljaisia, varautuneita sosiaalisesti eikä näytetä tunteita, olen aika vastakohta sille”. Hän kuitenkin toteaa tietyn introverttiyden näkyvän myös itsessään, sillä esimerkiksi suurkaupungit ja liika hälinä tuntuvat joskus ahdistavilta.
“En ole koskaan piitannut kansallisista erityispiirteistä ja ihmiskuvani on sellainen, että kaikkialla ihmiset ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Erot ovat mitättömämpiä kuin ne asiat, jotka yhdistävät”, Tommy sanoo.
Kuten isänsä ja siskonsa aikoinaan, myös Tommy lähti lukio-ikäisenä viettämään vaihtovuotta Yhdysvaltoihin. Kohteena oli Kaliforniassa sijaitseva tuolloin vähän yli 100 000 asukkaan Irvine, jota hän itse kuvailee vauraaksi ja valkoiseksi “nukkumalähiöksi”. Jenkkikulttuuri oli kiehtonut Tommya jo nuorena: urheilu, musiikki, yhteiskunnalliset olot ja maan historia. Englanti oli myös pienestä pitäen ollut hänen lempiaineensa koulussa. Tommy sai isäntäperheekseen yksinhuoltajaäidin ja hänen myös lukioikäisen poikansa. Tommy toteaa olleensa onnekas päätyessään juuri tähän perheeseen.
Lähtiessään Tommy pelkäsi kärsivänsä jatkuvasti koti-ikävästä.
Hän sopeutui kuitenkin nopeasti elämään uudessa maassa ja 1200 oppilaan koulussa, jossa liittyi maastojuoksujoukkueeseen ja alkoi ensi kertaa treenata ja kilpailla tosissaan. Toisena harrastuksena hän mainitsee valokuvaamisen ja filmien kehittämisen, josta innostui koulun kurssilla. Arjessa Tommya hätkähdytti, kuinka nuoret kulkivat lyhyetkin matkat kouluun hienoilla autoilla. Myös vahva ryhmäytyminen eri porukoihin oppilaiden keskuudessa yllätti, tosin Tommy koki vaihtari-statuksensa mahdollistavan useampiin kaveripiireihin kuulumisen.
Vuosi ulkomailla opetti ujoa poikaa rohkaistumaan sosiaalisesti ja saamaan itsevarmuutta. Host-veli Loren soitti klarinettia ja auttoi Tommya laajentamaan musiikkimakuaan merkittävästi tutustuttamalla hänet esimerkiksi klassiseen musiikkiin, jazziin ja hip hopiin. Musiikki oli perheen arjessa iso juttu. “Kaikki tämä vaikutti varmasti paljon siihen, mitä myöhemmin elämässä on tullut tehtyä. Hassua ajatella, että elämäni voisi olla tällä hetkellä aivan toisen näköinen, jos olisin päätynyt toisenlaiseen perheeseen”, Tommy sanoo. Vuoden aikana hän myös ymmärsi, että musiikin genrerajat ovat täysin turhia, sillä kaikesta voi löytää jotakin arvokasta.
Tukiverkosto vaihtovuoden aikana oli laaja, siihen kuului oman isäntäperheen lisäksi koulukavereita, muita vaihto-oppilaita, opettajia ja isäntäperheinä toimivia ihmisiä. Tommy myös kirjoitti kirjeitä suomalaisille kavereilleen sekä vanhemmilleen ja kokee olleensa onnekas, sillä ei kaivannut oman isäntäperheensä lisäksi erityistä ulkopuolista tukihenkilöä.
Koulun kurssit herättivät Tommyssa kiinnostuksen historiaa, kirjallisuutta ja filosofiaa kohtaan. Aiempi kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja ihmisoikeuksiin sai hänet liittymään koulun Amnesty International -kerhoon ja tutustumaan järjestön toimintaan sekä ihmisoikeuksien puolustamiseen. Suomeen palattuaan hän päätyikin suorittamaan siviilipalveluksen Suomen Amnestylla, jonne jäi tämän jälkeen useiksi vuosiksi töihin. Pesti jäikin Tommyn viimeiseksi ja ainoaksi oikeaksi päivätyöksi, sittemmin hän on toiminut muusikkona, toimittajana, kolumnistina ja puhujana.
Emotionaalisesti vaikeimmaksi asiaksi vaihto-vuoden aikana Tommy nimeää kotiinpaluun. Loren ehti lähteä itse vaihtoon Ranskaan juuri ennen Tommyn kotiinpaluuta, mikä teki lähdöstä helpompaa, kun hyvästeltävänä oli vain host-äiti. Viikon mittainen paluuorientaatio järjestettiin Arizonassa sadan muun vaihto-oppilaan kanssa. Muista vaihtareista ehti tulla hyviä ystäviä ja jäähyväisten jättö oli rankkaa. Kotiin päästyään Tommy sanoo olleensa väsyneempi kuin koskaan ja olon olleen sekava, kun ei ollut tietoa milloin Kaliforniaan pääsisi takaisin tai tapaamaan vuoden aikana tutuksi tulleita ihmisiä uudestaan.
Suomeen paluun jälkeen jäi ikävä Kalifornian talvea ja englannin kielen päivittäistä käyttöä, host-veljen kanssa hengailua ja muutamaa tyttöäkin. Aivan normaalia arkea, koulunkäyntiä, tuoksuja ja tiettyjä paikkoja.
Kotiin palattuaan Tommy ja muut vaihdossa olleet kaverit lohduttelivat toisiaan ja toimivat ikään kuin tukihenkilöinä toisilleen. Vuosi poissa auttoi myös näkemään, kuinka hienosti monet asiat ovat Suomessa. Vaihtovuoden vahvistama englannin taito ja kasvanut innostus hip hopiin olivat osasyy siihen, että Tommy kutsuttiin Suomeen paluun jälkeen mukaan kavereiden musiikillisiin kokeiluihin. Kielitaitoaan kehittänyt Tommy myös uskaltautui kokeilemaan biisinkirjoitusta englanniksi.
Tommy on edelleen läheinen Lorenin kanssa ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti muutaman vuoden välein. Host-veli vieraili Suomessa jo vuosi Tommyn vaihtovuoden jälkeen ja Tommy palasi siitä neljän vuoden jälkeen Irvineen, jonne toivoisi pääsevänsä käymään taas uudelleen. Viime vuosina he ovat olleet toistensa tukena vaikeina aikoina läheisten ihmisten poismentyä.
Tommy uskoo AFS:n peruspilareiden olevan edelleen samat kuin ollessaan itse vaihdossa ja toteaa, ettei niissä ollut paljon eroa silloinkaan, kun hänen oma isänsä vietti vaihtovuotta 30 vuotta häntä aiemmin. “Samantyyppinen meininkin on ollut silloin ja on nytkin”.
Pian vaihtovuoden jälkeen perustettu Don Johnson Big Band on julkaisemassa kuudennen albuminsa marraskuussa. Tommy vaikuttaa tällä hetkellä myös Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana-yhtyeessä, johon kuuluvat hänen lisäkseen Redrama, Paleface ja 17 muuta muusikkoa. Bändi julkaisi syyskuussa uusimman levynsä “Pidä valot päällä”. Lisäksi Tommylla on yhdessä Petteri Sihvosen kanssa oma urheiluun painottuva radio-ohjelma Yle Puheella ja hän on jo kymmenen vuoden ajan tehnyt Suomen lasten ja nuorten säätiön kautta kouluvierailuja.
Oletko sinäkin AFS-alumni? Lisää AFS-kokemuksesi LinkedIniin!
-ALEKSANDRA HYTTINEN, JÄSENTIEDOTETIIMI
