Jäsentoimitustiimi haastatteli Kosken “superhostaajaa” Eija Elmgreniä. Eija perheineen on toiminut isäntäperheenä vaihto-oppilaille vuodesta 1999 ja perheessä on asunut tänä aikana 12 vaihto-oppilasta seitsemästä eri maasta. Mitä vuodet ovat pitäneet sisällään?
“Idea hostaamiseen lähti alunperin lehtijutusta. Vaihto-oppilaan saaminen perheeseen kuulosti hauskalta idealta, vaikka kielitaidon puute mietityttikin aluksi. Valitsimme AFS:n, koska yhdistyksen toiminta vaikutti selkeältä ja luotettavalta. Myöhemmin kyllä huomasin valinneeni parhaan mahdollisen järjestön, sillä AFS:ltä saa aina tarvittaessa tukea.
Päätimme hostata uudelleen, koska se tuntui mukavalta. Näin ei tarvitse itse reissata, kun muut kulttuurit tulevat suoraan omaan kotiin. Yhteensä olemme hostanneet kahtatoista vuoden Suomessa ollutta vaihto-oppilasta. Itse en ole koskaan ollut vaihdossa, mutta olen aina ollut kiinnostunut matkustamisesta ja eri kulttuureista. Perheeni on saanut hostaamisesta valtavasti hyvää. Se on kerryttänyt kielitaitoa, ihania ystäviä ja uusia perheitä. Olen oppinut asioita sekä itsestäni että muista.
Mieleenpainuneita hetkiä on kertynyt vuosien varrella vaikka kuinka monta. Yksi niistä on se, kun meidän italialainen vaihto-oppilas meni Helsinkiin AFS:n tapaamiseen, niin vapaaehtoiset sillä luulivat häntä suomalaiseksi vapaaehtoiseksi, koska hän puhui suomea niin hyvin. Useimmat meidän vaihto-oppilaat oppivat hyvin suomea ja he puhuvat sitä edelleen monen vuoden jälkeen. Olemme edelleen kaikkien kanssa yhteydessä ja lähettelemme kuvia ja kerrommme kuulumisia melkein kuukausittain. Meillä käy paljon vieraita, kun entiset vaihto-oppilaamme tulevat kyläilemään. He ovat kesäisin kuukauden tai kaksi meillä.
Hostaaminen ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta, vaan matkan varrelle on mahtunut myös haasteita. Kielimuuri on aina haaste, sillä kaikki vaihto-oppilaat eivät puhu englantia kunnolla. Asumme maaseudulla 60 kilometrin päässä Turusta ja isoista kaupungeista kuten Sao Paulosta, Bangkokista, Pariisista, Barcelonasta, Milanosta ja Perthistä tulleille vaihto-oppilaille maaseudulla asuminen on ollut suuri haaste. Varsinkin tytöt ovat itkeneet kotiportaillamme saavuttuaan meille. Lohdutuksena olen aina sanonut, että täällä ollaan vain yksi vuosi. Vuoden lopussa kukaan ei haluakaan enää lähteä pois, ja sen hetken koittaessa itketään usein uudestaan.
Olen oppinut paljon vaihto-oppilaista ja muista kulttuureista. Keskustelemme usein heidän kotimaidensa oloista, yhteiskunnasta ja naisen asemasta. Mikään stereotypia ei ole osoittautunut absoluuttisen todeksi tai vääräksi, vaan kaikista löytyy kaikkea. Italialaiset ja espanjalaisetkaan eivät välttämättä ole niin puheliaita ja vilkkaita, kuin voisi olettaa. Minullekin on sanottu, etten ole ollenkaan suomalaisen oloinen, koska olen niin puhelias ja eläväinen.
Vaihto-oppilaat kehittyvät ja muuttuvat paljon vuoden aikana. He itsenäistyvät ja alkavat hoitaa omat asiansa. Vanhemmatkin ihmettelevät niin suurta muutosta, mikä voi johtua myös siitä, että äidit monesti passaavat lapsiaan muualla enemmän kuin Suomessa. Vaihto-oppilaat ovat itsekin kertoneet, että kaveripiirit muuttuvat radikaalisti kotimaahan palatessa, sillä he ovat itse muuttuneet niin paljon. Tämä ei ole välttämättä minun ansiotani, vaan vaihtovuosi itsessään kasvattaa heitä. Olen kyllä varmasti kasvanut itsekin paljon matkan varrella. Olen oppinut olemaan kärsivällisempi ja spontaanimpi. Sanon suoraan, jos on jokin pielessä ja osaan pitää paremmin kuria.
Hostaaminen on nykyään vähän erilaista kuin ennen. Aluksi vaihto-oppilaat olivat vaativampia, mutta nykyään perhe on etusijalla ja vaihto-oppilaiden pitää sopeutua perheeseen, eikä toisin päin. Olen oppinut, että vaihto-oppilaille ei tarvitse järjestää mitään, vaan tavallinen perhe-elämä riittää. Suosittelisin hostaamista muillekin, sillä se on niin positiivinen kokemus, ja antaa paljon koko perheelle. Kielitaito vahvistuu ja kulttuurien vaihto on mukavaa. Vaihto-oppilaiden vanhempien kanssa yhteydessä oleminen on myös mielenkiintoista. Se on heillekin kasvun paikka, kun oma lapsi lähtee vuodeksi vieraaseen maahan vieraan perheen luokse. Myös vanhempien kielitaito parantuu, kun lähettelen heille kuulumisia Suomesta englanniksi.”
Eija on yhä aktiivinen AFS-vapaaehtoinen.
Lue lisää isäntäperheohjelmista
-Katriina Karlsson, jäsentiedotetiimi