Vaihto-oppilasvuosi on ikimuistoinen kokemus, joka lisää nuoren kieli- ja kommunikointitaitoja sekä antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua toiseen kulttuuriin. Vähemmän pohdittu aihe sen sijaan on vaihto-oppilaiden merkitys näitä vastaanottaville kouluille ja se, mitä koulut vaihtareistaan saavat.
Tarjotakseen koulun näkökulman vaihto-oppilaisiin AFS:n jäsentiedotetiimi haastatteli Kokkolan Suomalaisen lukion yhteislyseon toimipaikan rehtori Raimo Lammia, Kosken lukion rehtori Mirja Rautavuori-Lehtistä ja Helsingin luonnontiedelukion opinto-ohjaaja Hannele Castrénia.
Miten päädyitte alun perin ottamaan AFS:n vaihto-oppilaan kouluunne?
Lammi: ”Meillä on pitkät perinteet vaihto-opiskelijatyöstä. Vaihto-opiskelijat ikään kuin kuuluvat koulun arkeen ja heidän mahdollinen poissaolonsa kyllä tuntuisi. Parhaina vuosina vaihtareita on ollut lähes kymmenen.”
Rautavuori-Lehtinen: ”Ehdotus on aina tullut järjestöltä. Alueellamme on perheitä, jotka ovat halunneet ottaa vaihto-opiskelijan. Alueellamme on myös hyvä koordinoija, joka suosittelee lukiotamme.”
Castrén: “Hellussa on ollut miltei joka vuosi yksi tai muutama vaihto-oppilas ainakin vuodesta 2007 alkaen. AFS:n kautta on ehkä tiedusteltu eniten paikkoja.”
Mitä uskotte koulun saavan vaihto-oppilaan ottamisesta? Mitä erityisesti koulun opiskelijat voivat oppia tai miten he hyötyvät tästä?
Lammi: ”Vaihto-opiskelijat tuovat koululle kansainvälisyyttä, kielitaitoa ja reippaan tuulahduksen maailmalta. Käytännössä monen opiskelijan englannin kielen taito kohenee, ja itse pidän tärkeänä vaihtaa kuulumisia myös saksaksi ja osin myös italiaksi.”
Rautavuori-Lehtinen: ”Eri maiden kulttuurien tuntemus lisääntyy, kielitaito kehittyy. Tulee uusia kaveruussuhteita, ollaan yhdessä myös vapaa-ajalla. Suvaitsevaisuus lisääntyy.”
Castrén: “Vaihto-oppilaat tuovat kansainvälisyyttä niidenkin opiskelijoiden ulottuville, jotka eivät itse lähde vaihtoon.”
Miten opiskelijanne ovat näyttäneet suhtautumistaan vaihto-oppilaisiin? Oletteko saaneet suoraan palautetta opiskelijoiltanne?
Lammi: ”Vaihto-opiskelijoihin suhtaudutaan alun jännityksen jälkeen iloisesti ja heitä lähestytään rohkeasti. Parhaimmillaan vaihto-opiskelijoista tulee opiskelijoidemme pitkäaikaisia, jopa elinikäisiä ystäviä. Usein varsinkin kesäisin vaihto-opiskelijat palaavat isäntäperheidensä luokse ja käyvät tervehdyskäynnillä koululla. Nämä vierailut lämmittävät sydäntä.”
Rautavuori-Lehtinen: ”Aina hyvin positiivisesti. Meillä on aina joku opiskelija tutorina, hoitavat hyvin hommansa. Vaihto-opiskelija on opiskelija muiden joukossa.”
Castrén: “Suoraa palautetta tulee vähän, mutta useimmat vaihtarit näyttävät saavan ystäviä melko nopeasti.”
Mitä kokemuksia koulunne opettajilla on vaihto-oppilaista? Millaista vaihto-oppilaiden osallistuminen oppitunneilla ja esimerkiksi ryhmätöiden teossa on ollut?
Lammi: ”Opettajat suhtautuvat vaihto-opiskelijoihin hyvin myönteisesti ja opiskelijat ovat osallistuneet myös erilaisiin ryhmätöihin ja projekteihin. Tavanomaisimpia vaihto-opiskelijan valitsemia kursseja ovat liikunnan, kuvataiteen, musiikin, matematiikan ja tietysti kielten kurssit. Vahvoihin äidinkielellisiin oppiaineisiin kuten äidinkieleen, historiaan, yhteiskuntaoppiin ei luonnollisestikaan kiinnostusta ole. Suurta hämmennystä vaihtareille on yleensä aiheuttanut jaksojärjestelmä ja kurssivalintojen teko. Tämä on ymmärrettävää, kun monissa maissa on vain yksi koko lukuvuoden kestävä jakso ja kiinteä koko lukuvuoden lukujärjestys. Aika pian he kuitenkin sisäistävät kurssivalintajärjestelmän ja valitsevat itse itsenäisesti kurssejaan Wilmassa.”
Rautavuori-Lehtinen: ”Enimmäkseen suhtaudutaan myönteisesti. Alussa opettajilla on paljon työtä on jo kielenkin vuoksi, kun pitää hoitaa opetus osittain englannilla. Vaihtari osallistuu kaikkeen samaan kuin muutkin lukiolaiset, huomioiden tietysti hänen kielitaitonsa. Eli päättöviikoilla kokeet tehdään vaihto-opiskelijoille englanniksi.”
Castrén: “Tämä vastaus tuli musiikinopettajalta: ‘Ovat mielestäni sopeutuneet hyvin ryhmiin ja seuraavat opetusta tarkkaavaisesti ja osallistuvat kaikkiin soitto- ja laulutehtäviin aivan kuten muutkin. Jotkut meidän opiskelijoista auttavat myös mielellään heitä “kielenkääntäjinä”. Tosin itsekin välillä selvennän asioita englanniksi ja opetan erityisesti soittamista englanniksi, kun käyn neuvomassa henkilökohtaisesti jotakin asiaa. Selväähän on, etteivät he suomenkielisestä opetuksesta mitään ymmärrä, mutta musiikissa on paljon soittamista, laulamista ja kuuntelua, joten tunneilla on paljon sellaista tekemistä, mikä ei edellytä varsinaisesti hyvää kielitaitoa. Opiskelijamme puhuvat niin hyvää englantia, että ryhmätyöt sujuvat sutjakkaasti myös englannin kielellä.’
Myös englannin, liikunnan ja kuvataiteen kursseilla vaihtarit ovat yleensä sopeutuneet ja pärjänneet hyvin. Erityisesti iloa on tietysti siitä, jos vaihtari on oman äidinkielensä tunneilla mukana rikastuttamassa toisten kielenoppimista. Niillä tunneilla, joilla suomen kielen ymmärtäminen on välttämätöntä, vaihto-oppilaan on tietysti vaikeampi olla, eikä sellaisia kursseja heille paljon valitakaan.”
Miten vaihto-oppilaat ovat näkyneet varsinaisten oppituntien ulkopuolisessa toiminnassa, kuten koulun tapahtumissa tai kerhoissa?
Lammi: ”Vaihto-opiskelijat ovat osallistuneet myös ryhmäytymistilanteisiin, urheilukilpailuihin, pikkujouluihin, vanhojentansseihin ja meillä perinteisesti myös eduskuntamatkalle ja kevään lasketteluretkelle Vuokattiin.”
Rautavuori-Lehtinen: ”Meillä on usein ollut musiikillisesti hyvin lahjakkaita vaihtareita. He ovat osallistuneet monenlaisiin esityksiin myös kouluajan ulkopuolella. Yksi vaihtarimme opiskeli lukiomme kiintiöllä koko vuoden myös naapurikaupungin musiikkiopistossa. Myös monissa urheilujutuissa vaihtarimme ovat olleet kouluajan ulkopuolella. Jotkut ovat joskus olleet mukana lukion järjestämissä taidenäyttelyissä.”
Castrén: “Aika usein vaihtarit ovat olleet kuorossa tai valinnaisilla liikunnan kursseilla. He ovat aina mukana kun järjestämme 1. vuoden opiskelijoille tilaisuuden, jossa palanneet suomalaisvaihtarit kertovat kokemuksistaan.”
Miten koulu voi mielestänne varmistaa, että vaihto-oppilas voi osallistua koulun toimintaan parhaansa mukaan?
Lammi: ”Vaihto-opiskelijat tarvitsevat tuekseen useampia yhdysopettajia sekä tukioppilaita. Itse koen rehtorillakin olevan suuri merkitys vaihto-opiskelijoiden sopeuttamisessa kouluun.”
Rautavuori-Lehtinen: ”Koulullamme on vaihto-opiskelijoista vastaava tutor-opettaja, joka hoitaa vaihtarin asioita ja tekee hänen kanssaan sellaisen lukujärjestyksen, että hänellä on koulussa ns. täydet päivät, kuten muillakin lukion opiskelijoilla. Samoin vaihtarille on alusta alkaen nimetty tutoropiskelija ja vaihtarit on sijoitettu aina yhteen kakkosvuosikurssin ryhmään, eli yhtenä muiden joukossa. Mitä enemmän vaihtarit otetaan heti alusta osaksi kouluyhteisöä, sitä helpommin kaikki sujuu. Vaihtarit sijoitetaan aina kakkosvuosikurssille, koska silloin he luontevasti osallistuvat vanhojen tansseihin ja viikon ulkomaanmatkakurssiin, joka lukiollamme on ollut perinteenä jo toistakymmentä vuotta.”
Castrén: “Opinto-ohjaaja kyselee alussa ja vuoden aikana, mistä ovat kiinnostuneita ja kertoo koulun tarjoamista mahdollisuuksista.”
Minkälaisena uskotte vaihto-oppilaiden ja toisaalta koulun opiskelijoiden kokevan mahdollisen kielimuurin? Miten itse ohjeistaisitte opiskelijoitanne tämän suhteen?
Lammi: ”Oman koulumme ja vaihto-opiskelijoiden välillä saattaa aluksi ilmetä jonkinasteinen kielimuuri, mutta viimeistään loka-marraskuussa jännitteet häviävät ja kommunikoinnista tulee sujuvaa. Muistan myös tapauksen, jossa täysin saksankielinen tyttö osasi keväällä niin täydellistä suomea, etten edes ääntämisestä havainnut vierasta korostusta. Hän on toki poikkeus.”
Rautavuori-Lehtinen: ”Eipä sitä kielimuuria puhuessa ole kuin ehkä aluksi silloin, jos vaihto-opiskelija ei osaa lainkaan englannin kieltä. Opiskelijoita ei paljon tarvitse ohjeistaa, he kyllä ovat aina valmiita tulkkaamaan, jos opettaja ei ehdi. Ja yleensä aika pian he myös saavat vaihtarit oppimaan suomea. Tässä on tietysti suuria eroja. Jotkut puhuvat sujuvasti suomea jo jouluna, jotkut eivät vielä keväälläkään osaa kuin ’kiitos’ ja ’päivää’, vaikka annamme heille kyllä suomen opetustakin.”
Castrén: “Suuresta lukiosta löytyy riittävästi opiskelijoita kavereiksi. Alussa esimerkiksi tutorit tai vaihdosta palanneet suomalaiset auttavat alkuun. Monet puhuvat mielellään englantia vaihtareiden kanssa. Suomen oppimisen kanssa voi olla vaikeampaa, jotkut oppivat enemmän, jotkut vähemmän.”
Suosittelisitteko muille kouluille vaihto-oppilaan ottamista, ja miksi?
Lammi: ”Suosittelen lämpimästi kaikille lukioille vaihto-opiskelijoita piristämään päivittäistä koulutyötä. Maailma on yksi ja yhteinen ja tavoitteena on rakentaa ihmisyyttä yli kaikkien rajojen.”
Rautavuori-Lehtinen: ”Vaihto-opiskelija tuo mukavasti toisenlaista kulttuuria kouluun. Lukiolaiset pystyvät käyttämään vierasta kieltä jokapäiväisessä ympäristössä. Valtionosuuden saaminen vaihtarista jatkossakin on ehdottoman tärkeää: näin he ovat kaikessa yhdenvertaisia muiden opiskelijoiden kanssa.”
Castrén: “Kyllä, hyviä kokemuksia puolin ja toisin.”
Vaihto-oppilas selvästi rikastaa entisestään koulun ilmapiiriä sekä tarjoaa kouluyhteisölle mahdollisuuden oppia toisesta kulttuurista ja etenkin tutustuttaa sen edustaja oman kulttuurin erityispiirteisiin. Kukaties vaihtari myös innoittaa koulun opiskelijoita lähtemään itse vaihto-oppilaaksi.
On erityisen hienoa nähdä konkreettisesti, miten vaihtarit otetaan kouluissa lämpimästi vastaan ja voivat kokea itsensä merkityksellisiksi yhteisönsä jäseniksi, joista välitetään ja pidetään huolta. Toimiva kommunikaatio vaihto-oppilasjärjestön ja koulun välillä on myös hyvin tärkeää vaihto-oppilaiden ja koulun tarpeiden huomioimiseksi, ja Lammi mainitsikin yhteistyön AFS:n kanssa sujuneen erinomaisesti.
-Mitja Sainio, jäsentiedotetiimi
