Jyväskyläläinen host-äiti ja lukion opettaja Leena Nummila kirjoittaa isäntäperhekokemuksestaan. Leena perheineen on toiminut isäntäperheenä vaihto-oppilaalle jo neljä kertaa. Tällä hetkellä perheessä asuu thaimaalainen Chanamon.
Jostain syystä olen aina ajatellut, ettei kaikkien perheen lasten tarvitse olla omia, vaan heitä voisi myös lainata muualta. Ehkä maalaistalossa vietetty lapsuus lukuisine sukulaisvieraineen laajensi omaa perhekuvaa. Ehdimme olla myös pari vuotta sosiaalitoimen tukiperheenä.
Chanamon ja host-veli Veikka
Kun vuosi 2013 koitti, ja esikoisemme uskalsi toteuttaa haaveensa ja lähteä vaihtoon. Niinpä päätimme ottaa kuin harjoitukseksi hänen huoneeseensa kesävaihtarin Malesiasta. Samalla 13 -vuotias pikkuveli saisi seuraa ja oppisi englantia. Ja näin kävi! Oli kivaa näyttää vieraalle kotikaupungin paikkoja, omaa arkea ja suomalaista luontoa.
Pojat pelasivat lukuisia eriä shakkia ja sulkapalloa, ja koko perheen kielitaito notkistui.
Ensimmäisenä aamuna heräsin tiskikoneen kilinään, kun vieraamme oli alkanut oma-aloitteisesti tyhjentää astioita.
Ensimmäisen kesän suurin yllätys oli, ettemme kohdanneet odottamiamme kulttuuritörmäyksiä, vaan poika tuntui heti jotenkin tutulta. En tiedä, johtuiko se enemmän vaihtarin perheen kristillisestä taustasta vai pojan optimistisen avoimesta luonteesta. Merkittävimmäksi kulttuurieroksi osoittautui lopulta chilin määrä ruuassa. Marketista ostamamme ”hot stuff” tyhjeni muutaman viikon aikana. Leivoimme 16 -vuotiaalle vielä hänen syntymäpäivänään chili-suklaakakun.
Lyhyen kesävaihdon aikana ehti hahmottaa, miltä oma perhe-elämä tuntuisi kansainvälisemmällä twistillä. Lyhyenkin vaihtopätkän voi jakaa jonkin toisen perheen kanssa.
Leena, Chanamon ja host-isä Mika
Sittemmin perheessämme on ollut kesävaihtari Italiasta ja puolen vuoden vaihtari Saksasta. Nyt kun oma kuopuskin on aikuistumassa ja iso talo hiljentymässä, päätimme ottaa koko lukuvuodeksi 2018-2019 vaihtarin. Ja tunnustan: halusin lievittää orastavaa tyhjän pesän syndroomaa avaamalla ovet maailmalle lähteneelle nuorelle. Päädyimme tällä kertaa Euroopan ulkopuolelta tulevaan tyttöön, jotta tutustuisimme vieraampaan kulttuuriin ja saisimme vaihtelua kovin miehiseen perhe-elämäämme. (Lue: äidille juttuseuraa.)
Tutkimme huolella viiden nuoren hakemukset läpi ja pohdimme rivien välejä:
”Hmm… Tarkoittaakohan ´hauska ja sosiaalinen´ sitä, että tyttö halua joka ilta kaupungille kavereiden kanssa? Entä onkohan ´vähän ujo´ koodi-ilmaisu pelokkaalle vai suomalaisittain juuri sopivan sosiaaliselle?”
Pidimme tärkeänä, että meillä olisi jo alussa käytössämme yhteinen käyttökieli, jokunen yhteinen kiinnostuksen aihe ja ettei nuori pitkästyisi runsaasti kotoilua sisältävään perhe-elämäämme. Näin päädyimme Thaimaasta tulevaan Chanamoniin.
Minulta on kysytty, miten jaksan pitää monta kuukautta vierasta kotona. Kysymys on hassu, sillä vaihtari ei ole kylässä.
Chanamon kokemassa Suomen talven eksotiikkaa!
Hän on lainaan saatu ”oma” lapsi, ei vierailija, kaveri saati alivuokralainen. Harva meistä jaksaa pinnistellä kuukausia kohteliaana ja mukavana isäntänä tai emäntänä. Kaoottinen tiskipöytä, lattian legot tai papiljotit päässä kahvia särppivä mamma ovat osa kotielämää. Ja jos näky häiritsee, voihan nuori vähintään siistiä itse keittiön – kotonaan kun on.
Parhaimmillaan lainalapsi tuo iloa ja seuraa taloon, ja isäntäperheperhe saa ainutlaatuisen tilaisuuden vaikuttaa kasvavan nuoren elämään. Jopa elinikäisiä ystävyyssuhteita voi syntyä. Pahimmillaankin kumpikin osapuoli saa vähintään opettavaisen kokemuksen ja tilaisuuden kasvaa ihmisenä. Jos yhteinen sävel ei löydy, perheenvaihto on mahdollista. Ei maailmalle mitään ongelmanuoria lähetetä, vaan he ovat motivoituneita sopeutumaan ja yrittämään.
Isäntäperhetoimintaa harkitsevan ei kannata stressata etukäteen kotinsa hienoudesta, kielitaidostaan tai elämysten järjestämisestä, vaan tärkeintä on olla nuoresta kiinnostunut ja valmis antamaan tälle ajastaan.
On kiva muistaa, että meidän tavallinen on vaihtarille eksoottista.
