Kansainvälisyys on tie rauhaan
Me suomalaiset ilahdumme aina, kun meidät noteerataan maailmalla. Suomi on maailman onnellisin maa. Suomessa on maailman parhaat koulut ja opettajat. Nokia teki meistä teknologian ihmemaan. Hyvä Suomi! Kansainvälinen huomio hivelee itsetuntoamme. Valtaosa suomalaisista haluaa myös kuulua kansainväliseen yhteisöön, ja hyvä niin.
Juuri nyt kansainvälisyys-keskustelua käydään turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta: on turvallista kokea olevansa osa demokraattista länttä. Vaikka Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on akuutti kriisi, on tarpeellista katsoa eteenpäin, sillä kansainvälisyys on pitkäjänteistä työtä. Kansainvälistyminen on lopulta myös portti rauhaan.
Mitä kansainvälisyys sitten oikein on? Diplomatiaa ja turvallisuuspolitiikkaa… mitä muuta? Kansainvälisyystaidot ovat kyky ja tahto arvostaa ja tehdä yhteistyötä riippumatta siitä, mikä on vastapuolen äidinkieli, kotimaa, ihonväri tai uskonto. On vaikea vihata häntä, jonka tuntee, ja jonka erilaisuus rikastuttaa omaa arkea ja ajattelua.
Kansainvälisyys on kaksisuuntaista toimintaa: kun saa, pitää myös antaa. Me emme Suomessa voi olettaa, että muu maailma ottaa meidät avosylin vastaan meidän pysyessä sulkeutuneena. Tältä osin kotipesämme ei ole kunnossa.
Euroopan Unionin perusoikeusviraston selvityksen mukaan Suomi on EU:n rasistisin maa. Kansainvälisiä osaajia syrjitään kategorisesti työelämässä: työluvat ovat byrokratian ikeen alla, ja moni muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvista ei pääse edes työhaastatteluun. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen on ilmaista suomalaisille nuorille, mutta Suomeen tuleva ulkomaalainen vaihto-oppilas saa maksaa oppimateriaalinsa itse. Kansainvälisissä kouluissa ja yliopistoissa suoritettua kursseja tai tutkintoja ei useinkaan hyväksytä osaksi tutkinto-ohjelmia Suomessa, eikä niitä juuri arvosteta suomalaisissa yrityksissäkään. Kuitenkin, ellemme osaa hyödyntää muissa maissa hankittua kokemusta, jäämme siellä hankittujen verkostojen ulkopuolelle, ja erilaiset ja rikastuttavat näkökulmat jäävät hyödyntämättä.
On aika herätä: Nokia teki meistä kansainvälisesti kiinnostavan 25 vuotta sitten (ja silloinkin suuri osa käyttäjistä kuvitteli Nokia-luurinsa olevan Japanista). Maailman parhaat koulut tulevat Suomesta -saga päättyi jo vuonna 2009, jolloin maailman parhaat oppimistulokset tulivat Aasiasta (esim. Singapore ja Japani). Pisa-tuloksissa Euroopan ykkössija meni Virolle jo vuonna 2012 Suomen pudottua sijalle 12. Suomen paras yliopisto, Aalto, on kansainvälisen rankingin mukaan sijalla 112. Hieman mittakaavaa: Yhdysvaltalaisia yliopistoja samaisella rankingilla on TOP10:ssä viisi. Suomella on mailien mitalla matkaa huipulle tai edes kärkikahinoihin.
On vaikea sanoa mistä virheellinen näkemys Suomen ylivertaisuudesta johtuu. On kuitenkin todennäköistä, että arroganssin jatkuessa Suomi – ei mikään muu maa – kärsii. Diskriminointia ei voi perustella resurssien puutteella. Arvoista ja asenteista johdetut teot eivät maksa mitään.
Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen näyttäytyy meille kansainvälisissä verkostoissa toimiville siten, että Suomesta halutaan kiihtyvällä tahdilla muuttaa ulkomaille opiskelemaan ja töihin. Valitettavasti huomaamme myös, että into tulla Suomeen ei ole kasvussa – päinvastoin. Miltton USAn toimitusjohtaja Kristiina Helenius kertoi pääsiäisviikon Talouselmässä suomalaisten yritysten buumista etsiä uusia markkinoita Yhdysvalloista. Vastaavaa kansainvälisten sijoittajien intoa etsiä uusia sijoituskohteita Suomesta ei ole näköpiirissä.
Geopolitiikalle emme voi mitään, mutta tunkkaiselle itseriittoisuudelle voimme. Tahto pitää Suomi kansainvälisenä pitää olla osa maamme pitkäjänteistä strategiaa sekä osa jokaisen suomalaisen omia valintoja. Jokaiselle löytyy rooli: yrityksille, valtiolle, kunnille, kouluille, perheille, harrastusseuroille. Kansainvälisyys alkaa omista arvoista ja asenteista, ja se toteutuu tekoina. Kansainvälisyys ei kuulu vain diplomaateille tai suuryrityksille: on jokaisen oikeus edistää kansainvälisyyttä.
On päättäjien tehtävä purkaa ulkomaalaisiin kohdistuvat tarpeettomat esteet ja rakenteellinen diskriminointi. Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa omassa työssä, opiskelussa ja harrastuksissa. Toivotetaan muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat tervetulleiksi naapurustoomme, kouluihin ja työpaikoille. Kehitetään anonyymiä rekrytointia. Lopetetaan vihapuhe. Uskalletaan päättää toisin. Valitaan olla avarakatseisia.
Voi aloittaa vaikka siitä, että suostuu puhumaan muutakin kuin suomea. Rallienglanti käy hyvin.
Anja Kahri
Toiminnanjohtaja
AFS Intercultural Programs Finland ry
Lue Anja Kahrin (AFS) ja Lena Grenatin (SAM) mielipidekirjoitus tästä aiheesta Helsingin Sanomissa täältä.