Luonto-Liiton ja Animalian entinen toiminnanjohtaja, sosiologi Salla Tuomivaara koki unohtumattoman vaihto-oppilasvuoden pienessä chileläisessä kaupungissa 1993- 1994. Tällä hetkellä Salla kirjoittaa kahta kirjaa, toimii Animalia ry:n hallituksessa ja koordinoi kriittisen eläintutkimuksen verkostoa.
Vuosi Etelä-Amerikassa opetti kyseenalaistamaan omaa tapaa ajatella, eikä Salla vaihtovuoden jälkeen ole enää pitänyt suomalaisia arvoja itsestäänselvyyksinä. Vaihdosta käteen jäi sujuvan espanjan taidon lisäksi itsevarmuutta, henkistä kasvua, kiinnostus Latinalaista Amerikkaa kohtaan ja ystäviä, jotka odottavat Sallaa luokkakokoukseen vielä 24 vuoden jälkeenkin.
“Mulla oli voimakas ajatus siitä että haluaisin lähteä Afrikkaan, mutta se oli harvalla järjestöllä vaihtoehtona”, Salla kertoo hakuprosessista. Hän koki australialaisen ja amerikkalaisen kulttuurin pinnallisena ja päätyi lopulta Etelä-Amerikkaan, pieneen keski-chileläiseen kaupunkiin Lajaan. Häneltä kyseltiin jo ennen lähtöä, kuinka hän voisi niin itsenäisenä ja jo omillaan asuneena nuorena sopeutua perhekeskeiseen latinokulttuuriin. Internetiä ei ollut vielä käytössä, joten ennen lähtöään Salla etsi kaikkea mahdollista tietoa Chilestä kirjastoista. Kohdekylän paikantaminen kartalla oli haastavaa ja hän luulikin aluksi olevansa matkalla Andien vuoristolle, missä sijaitsee Laja-niminen järvi.
Salla oli opiskellut espanjaa vuoden ajan ennen vaihtoon lähtöä ja osasi siis vain kielen alkeet. Hän kehuu suomalaista kielenopetusta ja kertoo, että oikeinkirjoitus oli hänen vahvuuksiaan espanjaksi opiskellessa – koulun sanelutehtävissä hän pärjäsi jopa paremmin kuin osa paikallisista oppilaista. “Tuntuu että suurin osa jotka lähtee lattareihin lähtee ihan ummikkoina ilman mitään kielitaitoa. Mutta espanja on aika helppo omaksua, harvemmalla se muodostui isoksi kysymykseksi”, Salla toteaa.
Salla ehti jo lapsena asua useammilla erikokoisilla paikkakunnilla Suomessa ja uskoo sen valmistaneen häntä hyvin vaihtovuotta varten. “Olin hyvin paljon ujompi kun lähdin. Latinalainen Amerikka taitaa olla sellainen että se saa usein vähän puheliaammaksi ja ulospäinsuuntautuneemmaksi, eli siinä mielessä se vuosi on riisunut sitä tyypillistä suomalaisuutta. Ei ole ehkä niin varautunut ja saa helpommin suunsa auki”, hän sanoo pohtiessaan latinokulttuurin vaikutusta itseensä.
Monet stereotypiat latinalaisesta kulttuurista osoittautuivat oikeiksi. Perinteiset arvot korostuivat varsinkin maaseutupaikkakunnalla ja naisen epäsoveliaaseen käytökseen puututtiin herkästi. Myös myönteiset stereotypiat pitivät paikkansa, sillä ihmiset olivat avoimia ja ystävällisiä, heihin oli helppo tutustua ja vastaanotto Chilessä oli lämmin. Salla ei ymmärtänyt ennen lähtöorientaatiota, että niin kuin hänellä, myös latinoilla oli omat ennakkoluulonsa ja jotkut pitivät vaaleita, länsimaista tulevia naisia kevytkenkäisinä.
Vaihtovuonnaan hän sai koulusta paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa hän on vieläkin tekemisissä sosiaalisen median kautta. He toivovat Sallan vielä palaavan Lajaan. Suomesta Salla kaipasi kieltä ja omaa vapautta niin henkisessä kuin fyysisessä mielessä. Hän koki omituisena, ettei hän esimerkiksi voinut vaeltaa kaikkialla luonnossa vapaasti. Vaikein kokemus vuoden aikana oli isäntäperheen vaihtaminen kesken vuoden. Koulukaverin kautta löytyi kuitenkin uusi perhe, joka lopulta teki vaihdon toisesta lukukaudesta aurinkoisemman.
Suomeen paluun jälkeen Salla kertoo jääneensä kaipaamaan Chilestä ihmisiä, elämäntapaa, hymyilyä ja anteliaisuutta. Esimerkiksi chileläinen tapa jakaa aina ruoat ja herkut ei ole samalla tavalla itsestäänselvyys suomalaisessa kulttuurissa. Vuosi vaihto-oppilaana kehitti Sallan mukaan henkistä ja sosiaalista kasvua sekä tietenkin kielitaitoa. Hän muun muassa päätyi edustamaan vuosikurssiaan lukion kuningatar -kilpailussa ja opetteli latinotansseja, joita tuskin olisi Suomessa päätynyt tekemään. Myös itseluottamus kasvoi ja ujous hälveni.
Vaihtovuosi kehitti ymmärryksen siitä, ettei oma tapa ajatella ja tehdä asioita ole se ainoa oikea tapa. Salla ei myöskään vaihtovuoden jälkeen ole suhtautunut suomalaisiin arvoihin yhtä yksinkertaistaen kuin aiemmin. Vuosi vaihdossa jätti kiinnostuksen Latinalaista Amerikkaa kohtaan ja Salla luki yliopistossa opiskellessaan sivuaineena Latinalaisen Amerikan tutkimusta.
“Sosiaaliset taidot ja valmius mennä vaikka puhumaan julkisesti, sekä itseluottamus ovat niitä, jotka ovat vieneet eteenpäin työelämässä”, Salla kertoo.
Vaihdosta palattuaan Salla oli mukana AFS:n toiminnassa haastattelemalla vaihto-oppilaaksi sekä isäntäperheeksi hakevia. Hän uskoo, että digitaalisuus on lisännyt AFS:n toiminnan ulospäinsuuntautuneisuutta vaikka toiminnan peruspilarit ovat edelleen samat.
Oletko sinäkin AFS-alumni? Lisää AFS-kokemuksesi LinkedIniin!
-Aleksandra Hyttinen, AFS-vapaaehtoinen
Jäsentiedotiimi
