Kouluaikoina ammatinvalinnanopettaja kuvaili Eikka Kososta erakkoluonteeksi ja suositteli tietokonealaa. Tuota erakkopuolta ei ainakaan ensitapaamisella Kososesta nyt, yli viisikymmentä vuotta myöhemmin, huomaa. Kosonen puhuu ja nauraa paljon ja saa seuransakin rentoutumaan. Liekö sosiaalisten taitojen syynä vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa suoritettu Public speaking -kurssi?
Niin tai näin, Kosonen on joka tapauksessa taivaltanut pitkän matkan vaihtovuodestaan kuusikymmentäluvun puolivälissä. Hän ei päätynyt tietokonealalle, vaan on tehnyt vaikuttavan uran Euroopassa virkamiestehtävissä ja oli mukana neuvottelemassa Suomea Euroopan Unioniin. Kosonen on ollut mukana EU:n rakentamisessa alkuajoista lähtien ja hän onkin asunut Brysselissä kahteen otteeseen, yhteensä yli yksitoista vuotta. EU-suurlähettilään ja EU-edustuston päällikön titteleiden takaa löytyy mies, jonka intohimo kansainväliseen politiikkaan löytyi jo nuorena. Kiinnostus kansainvälisyyteen houkuttelikin myös vaihto-oppilaaksi valtameren toiselle puolen.
Amerikka on kulkenut aina Kososen mukana, vaikka ura onkin painottunut Eurooppaan. Yhteys isäntäperheeseen, joka koostui vanhemmista ja viidestä lapsesta, ei katkennut vuoden jälkeen. Kosonen on itse vieraillut perheen luona Yhdysvalloissa ja myös perhe kävi tutustumassa Suomeen. Viimeisin kerta, jolloin Kosonen tapasi host-veljensä, oli vuonna 2015. Tuolloin Kosonen kävi Yhdysvalloissa luokkakokouksessa, ja kun veli kuuli hänen vierailustaan, tämäkin päätti matkustaa paikkakunnalle. Voi hyvällä syyllä sanoa, että suhteet isäntäperheeseen ovat muodostuneet elämänmittaisiksi.
Kososta ja hänen yhdysvaltalaista isäntäperhettään yhdisti alusta alkaen musiikki.Tuohon aikaan Kosonen soitti selloa ja myös isäntäperheen viidestä lapsesta neljä harrasti musiikkia. Osalle musiikista muodostui myöhemmin ammattikin. Urheilusta Kosonen pystyi puhumaan host-veljelleen, joka oli kansallisen tason uimari. Kosonen itse harrasti Yhdysvalloissa jalkapalloa – ei amerikkalaista versiota, vaan sitä, joka tunnetaan nimellä soccer – ja monet ystävyyssuhteet muodostuivat harrastuksen parissa, olihan harjoituksia monta kertaa viikossa.
Koulu oli valtava, monen tuhannen oppilaan hienostokoulu. Suuresta oppilasmäärästä huolimatta monimuotoisuus oppilaitoksen sisällä oli 60-luvulla niukkaa. Valtaosa koulun oppilaista oli rikasta valkoista väkeä. Yhdysvaltojen monimuotoisuus kävi myöhemmin ilmi muilla tavoin. Koulussa moni harrasti kunnianhimoisesti urheilua ja päätyi myöhemmin opiskelemaan huippuyliopistoihin. Myös Kososen oma host-veli opiskeli jonkin aikaa Harvardissa.
Kuri hienostokoulussa oli tiukka. Kososen mukaan kontrasti suomalaiseen kouluun oli selkeä. Suomessa hän oli tottunut tulemaan ja menemään miten haluaa, amerikkalaisessa koulussa vartijat pitivät huolen, että oppilaat pysyivät koulupäivän ajan koulun rajojen sisällä. Vaatetuksen piti olla siisti, ja saipa Eikka-poikakin joskus huomautuksen, kun paita oli livahtanut housujen päälle. Läksyjen ja harrastusten määrä oli suuri. Kososen kuvaus kuulostaa tutulta tänäkin päivänä. Yhä edelleen yhdysvaltalaiset tulevat ihmettelemään Suomen lyhyitä koulupäiviä, vähäisiä läksymääriä ja oppilaiden vapaa-ajan määrää.
Vaihtoaikana Kososta ei juurikaan vaivannut koti-ikävä, kirjoittelihan hän kirjeitä kotiin viikoittain.
Jo Suomessa Kosonen oli asunut monessa kaupungissa Kokkolasta Lahteen, joten juuria mihinkään paikkaan ei ollut päässyt syntymään. Ehkä siksikin lähtö oli helppo. Kosonen kokee, että lähtö oli myös hyvin kannattava. Käteen jäivät ehdottomasti parantunut kielitaito – ennen vaihtovuotta Kosonen oli opiskellut englantia vain koulussa – sekä avartunut maailmankatsomus. Kosonen jopa näkee, että hänen uransa olisi voinut olla täysin erilainen, mikäli vaihto-oppilasvuosi ei olisi toiminut lähtölaukauksena kansainväliselle uralle.
”Jos kysytään, kannattaako lähteä vaihto-oppilaaksi, sanon, että ehdottomasti”, Kosonen toteaa painokkaasti.
Oletko sinäkin AFS-alumni? Lisää AFS-kokemuksesi LinkedIniin!